home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Aminet 52
/
Aminet 52 (2002)(GTI - Schatztruhe)[!][Dec 2002].iso
/
Aminet
/
docs
/
mags
/
saku09.lha
/
Teksti
/
Tietokone.txt
< prev
next >
Wrap
Text File
|
1994-10-20
|
7KB
|
126 lines
5
1*
{3 Tietokone auttaa, vai auttaako?
{3 -------------------------------
Heimo Laukkanen
Yleensä voit lukea lehdistä vain tietokoneharrastuksen ja tietokonepelien hai-
toista. Hyödyistä puhutaan varsin harvoin, mikä pistääkin miettimään, onko niitä
lainkaan.
Ne, joilla on onni omistaa modeemi, ovat yleisesti ottaen ainakin kerran vastan-
neet eri paikoissa normaaliin keskustelun aloittelukysymykseen "mitä teet Ami-
gallasi?" ja joka kerran kirjoittaneet enemmän tai vähemmän samaan tapaan kaikki
ne pienimmätkin asiat, joihin konettaan käyttävät. Huomattavasti harvemmin aja-
tellaan, mitä hyötyä siitä monien tuhansien markkojen laitteesta on. Toki tämä
kysymys tulee aina aiheelliseksi, kun jotakin uutta pitäisi hankkia koneeseen,
mutta ilman ulkoisia pakotteita tuskin kukaan alkaa mietiskelemään asiaa sen sy-
vemmin.
Tällä kertaa aion olla erilainen ja kirjoittaa teille esimerkin siitä, miten
tämä vanha rupuinen Amigani on läpi vuosien palvellut ja ennen kaikkea miten se
on auttanut minua matkallani kohti parempaa huomista.
{3Kaiken alku
{3-----------
Kaikki sai alkunsa silloin vuonna yksi ja kaksi, kun Amiga 500 saapui maihin ja
toi suhteellisen halpaan hintaan mahdollisuuden uskomattomaan grafiikkaan ja
kaikkeen siihen ihanuuteen, jota silloisen C-lehden sivuilla hehkuteltiin. On
kai turha sanoa, kuinka suuri vaikutus niillä tuhansilla peleillä, joita
päivittäin eri liikkeissä kavereiden kanssa kävimme ihastelemassa, oli pieneen
poikaan, joka vuosikausia oli näpräillyt tasavallan tietokoneen, C-64:n, ja
Pitstop II:n parissa. Tuo kone oli saatava, tapahtui mitä tahansa!
Kun vihdoin sitten oli aika mennä Hirvoxilta hakemaan se ihmekone, kuljin var-
maankin viisi senttiä maan yläpuolella suupielet lähes korvissa. Voi sitä ihme-
tystä ja ihanuutta, kun kotona lopulta kokeiltiin itse konetta ja niitä muutamaa
peliä, jotka kaupungilta olin saanut käydä ostamassa.
Entiseen C-64 Basic-tulkin käyttäjään teki vaikutuksen myös mukana tullut Micro-
soft-Basic, joka näytti pystyvän melkein mihin tahansa. Kavereiden kanssa sitten
ihmeteltiin ja ihasteltiin, kuinka teksti vieri ruudulla ja kuinka spritet pomm-
pivat laidasta laitaan puhesyntetisaattorin mokeltaessa samalla jotain
epämääräistä lausetta. Kaikki oli niin hienoa ja uutta, ettei seuraavina päivinä
mitään muuta tehtykään kuin kokeiltiin koneen rajoja.
Tästä saivatkin sitten alkunsa tuhannet ja taas tuhannet Basic-ohjelmat, joille
löytyi käyttöä vaikka mistä. Hillitsemättömällä innolla tehtiin ohjelmia omaksi
ja muiden iloksi pienistä apuohjelmista aina hienoihin peleihin.
{3Uusi askel
{3----------
Vuodet kuluivat ja normaalin kehitysteorian mallin mukaisesti keräsin disketeil-
le satoja pelejä, joita kavereiden kanssa vaihtelimme ja pelailimme. Sattumien
kautta tutustuin uusiin amigisteihin ja lopulta tunsinkin lähialueelta kymmeniä
uusia kavereita, joilla oli yhteinen harrastus: Amiga.
Aina silloin tällöin sain kaverilta tai kahdelta diskettien mukana pelien
lisäksi myös erilaisia hyötyohjelmia. Oli vaikka millaisia apuohjelmia aina dis-
ketinkorjaajasta erilaisiin piirustusohjelmiin, joille ei näyttänyt löytyvän
suurempaa käyttöä - ennen kuin otimme silloisen parhaan Amiga-kaverini kanssa
uuden askeleen ja tutustuimme Itäkeskuksen videopajaan.
Videopaja ja sen toiminta oli nuorille pojille uutta, eikä mikään voinut pitää
meitä erossa hulluttelusta kameran kanssa. Amigalle löytyi nyt uutta käyttöä,
kun pajassa oli genlockiin ja editointilaitteistoihin yhdistettynä Amiga 2000.
Vasta nyt Amiga siirtyi todelliseen käyttöön, ja DeluxePaintilla väsäsimme ka-
soittain efektejä ja tekstejä videoihimme. Oli se vain niin hienoa, kun olimme
jonkin aikaa ainoat kunnon Amiga-expertit koko videopajalla ja olimme varsinai-
sia uranuurtajia Amigan käytössä pajalla.
{3Modeemilla maailmalle
{3---------------------
Vaikka käytimmekin koneitamme melko rajattomasti ja opettelimme myös ohjelmoi-
maan, pysyimme joka tapauksessa yllättävän rajallisissa piireissä, kunnes kave-
rini sai modeemin. Se sytytti kipinän myös minun sydämeeni ja todistettuani
isälle, lompakon ja taloudellisen tuen vartijalle, että modeemista on hyötyä,
sain kantaa Asta-modeemin kaupasta kotiin.
Muutamassa minuutissa olinkin yhteydessä ulkomaailmaan ja siitä hetkestä lähtien
olen melkeinpä päivittäin soitellut koneellani ympäri kaupunkia ja ollut verkko-
jen kautta yhteydessä mitä erilaisimpiin ihmisiin.
{3Eli mitä hyötyä?
{3----------------
Ennen kaikkea olen oppinut tuntemaan tietokoneen kautta maailmaa tavalla, joka
muuten ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Olen vaihtanut ajatuksia niin mo-
nien ihmisten kanssa, että normaalissa kanssakäymisessä se olisi todella vai-
keaa, ellei jopa mahdotonta. Samalla olen vielä pitänyt itseni aikakautemme mi-
toissa tiedon hermolla mitä parhaimmalla tavalla, joka on ollut tavallista mas-
saviestintää yksilöllisempää ja monipuolisempaa.
Pitkän aikaa tietokone on ollut minulle portti toiseen maailmaan, joka monissa
tapauksissa on ollut huomattavissa määrin mielenkiintoisempi ja hauskempi kuin
reaalitodellisuus, jossa me elämme. En kuitenkaan ole menettänyt missään vai-
heessa kosketusta siihen todellisuuteen, jonka hataralta pinnalta niin helposti
voi sukeltaa syvälle verkkoihin ja sulkeutua elämään vain kasvottomana nimenä
tuhansien viestien kirjoittajana.
Omatoimisesti olen opiskellut tietokoneharrastuksen innoittamana niin englantia,
matematiikkaa, ohjelmointia, kirjoittamista kuin monia muitakin asioita, joista
luultavasti tulen nauttimaan vielä vuosienkin kuluttua. Mikäli näistä taidoista,
joita olen hankkinut, ei ole mitään konkreettista ja todella tuntuvaa hyötyä
esimerkiksi ammatissa, voin ainakin sanoa, että olen pitänyt aivosolut työn pa-
rissa ja näin ollen ylläpitänyt sitä vähäistä älyllistä ajattelua, jota suvus-
samme on harrastettu.
Kaiken kaikkiaan olen niin monien muiden tietokoneharrastajien kanssa elänyt jo
vuosia siinä digitaalisessa maailmassa, josta muiden ihmisten keskuudessa
käytetään nimitystä tulevaisuuden maailma. Ennen kaikkea olen ollut valmiina ot-
tamaan harppauksen eteenpäin ja kuulumaan niihin, jotka hallitsevat elektroniik-
kaa, eivätkä anna elektroniikan hallita heitä.
Olkaamme ylpeitä hyödyllisestä harrastuksestamme, sillä me olemme hyvin olennai-
nen osa huomisen teknistä yhteiskuntaa...